Pyhää on hyvä musiikki

"Pyhäinpäivän aaton konsertti käynnistyi raskaasti Franz Lisztin Te Deum I:llä. Parvelta esitetty sinänsä juhlava, vanha kristillinen hymni kärsi tukkoisuudesta, levottomasta fraseerauksesta ja soinnillisesta epätasapainosta erityisesti laulajien ja urkujen välillä. Sotilassoittokunnan asettuessa paikoilleen yleisö sai kuullakseen Juha Piston (s. 1966) kokeellisen teoksen Accessiones ad Piae Cantiones, joka pohjautuu Suomessa ja Ruotsissa keskiajalta 1800-luvulle laulettuihin latinankielisiin teini- ja apupappilauluihin. -- Yksiäänisesti esitettyjen vanhojen melodioiden väliin kirjoitetut puhallinminiatyyrit toivat kokonaisuuteen sopivasti värikontrastia.

-- Kuorolaulajista kuulee ja näkee, milloin esitettävä kappale on mieluinen. Lapin sotilassoittokunnan ja Seitakuoron yhteistyönä toteutetussa konsertissa tämä hetki koettiin englantilaissäveltäjä Martin Ellerbyn (s. 1957) viisiosaisen messun aikana. Sama oli aistittavissa myös yleisöstä, eikä pelkästään osien välissä kuuluneiden aplodien perusteella. Mass of St. Thomas Aquinas oli lähes napakymppi. Piston johdolla sotilaat malttoivat antaa dynaamista tilaa kuorolle, joka puolestaan tuntui luottavan kapellimestariin täydellisesti."

SANCTUS – Lapin sotilassoittokunnan ja Seitakuoron konsertti Rovaniemen kirkossa 4.11.2016. Musiikin johto Juha Pisto ja Kadri Joamets.

Marko Niemelä, Lapin Kansa, 7.11.2016.

KontraPunctumin avauskonsertissa onnistumisia

"-- Seitakuorolta voi nykyisin odottaa mitä tahansa, kenties siksi varhaisen laulumusiikin esittäminen miesvoimin ei sinänsä ollut yllätys. Hiukan yllättävää oli konsertin taso kokonaisuutena; informatiivinen käsiohjelma oli huolellisesti laadittu, mustat esitysasut asiallisia ja koreografiat tyylikkään vähäeleisiä. Sävelmät laulettiin pääosin hyvin, mutta selviä lipsahduksiakin kuultiin. Viisitoista kappaletta yhdeksäntoista sijaan olisi tiivistänyt konserttia paitsi ajallisesti, myös laadullisesti.

-- Onnistumisiakin tuli todistetuksi. Kokoonpanojen ja paikkojen vaihteleminen piti mielenkiintoa yllä. Merkillepantavaa olivat myös erinomaiset soolosuoritukset, joista tässä nostettakoon esille festivaalijohtaja Mikko Vehkaperän ja Timo Kotilaisen osuudet. Vehkaperän laulaessa muut miehet polvistuivat yleisön nähden selin alttaritaulun alle pitkää säveltä laulaen, mikä oli hyvin lumoavaa. -- KontraPunctumin kynttiläkonsertti oli sangen oiva aloitus tarpeelliselle musiikkifestivaalille."

GREGORIAN – KontraPunctum-festivaalin konsertti Rovaniemen kirkossa. Seitakuoron miehet, musiikin johto Mikko Vehkaperä.

Marko Niemelä, Lapin Kansa, 28.5.2016.

Seitakuoro punakuorona: onnistunut muuntautumisleikki villitsi yleisön

"Työväenlauluilla oli aikoinaan suuri merkitys vasemmistolaisen yhteishengen nostattajana. Siksi olikin erinomaisen riemukasta nähdä, kuinka seitakuorolaiset säestäjineen onnistuivat työväenlaulukonsertissaan suorastaan villitsemään yleisönsä, josta valtaosa edusti kaikkea muuta kuin perinteistä työväenluokkaa. Toisaalta sosiaalisella statuksella ei ollut konsertissa mitään sijaa; pääosassa oli hyvin tuotettu, kaikkine koreografioineen uskottava show, jonka musiikki oli kauttaaltaan ja nostalgisella tavalla ihastuttavan liikuttavaa.

-- Vaarana oli kulttuurihistoriallisesti arvokkaan asian vääntäminen mukahauskaksi parodiaksi tai jopa kitsch-asenteeksi. -- Päinvastoin, kaikki tuntui palvelevan itse tarkoitusta vailla ironian häivääkään. Kaikilla laulajilla näytti olevan vilpittömästi hauskaa Korundin lavalla. Rouheahkon klangin omannut ”Työväen orkesteri” säesti kohtalaisen moitteettomasti, joskin äänenvoimakkuus etenkin konsertin alussa peitti turhan pehmeästi liikkeelle lähtenyttä kuoroa; kaikista sanoista ei saanut selvää. -- On hienoa, että Seitakuoro oli valmistautunut konserttiin huolella. Pienet kömmähdykset eivät haitanneet, vaan tuntuivat kaikessa inhimillisyydessään kuuluvan opittuihin perusasioihin. Seitakuoron loppuunmyyty työväenlaulukonsertti oli sanalla sanoen menestys."

Seitakuoron työväenlaulukonsertti Korundi-salissa. Johtajana Kadri Joamets. Työväen orkesteri.

Marko Niemelä, Lapin Kansa, 30.4.2016.

Syyllisyyden tunnoista vapautukseen

"Kemin kaupunginorkesterin ja Länsi-Pohjan Oratoriokuoron yhteistyö on jatkunut liki neljännesvuosisadan. Konserttikausien kohokohdaksi ovat vuosi toisensa jälkeen nousseet pääsiäiskonsertit, joissa on kuultu passioita, stabat matereita ja requiemejä. Nyt kuultiin toistamiseen Guiseppe Verdin Requiem. Edellinen esitys oli päivälleen kahdeksan vuotta aiemmin Jukka Myllyksen johdolla. Myllys ennusti silloin, ettei teosta vaativuutensa ja suuren koneistonsa vuoksi tulla kuulemaan Meri-Lapin alueella. Samasta syystä teosta kuulee myös harvemmin muuallakaan Suomessa.

Kemin kaupunginorkesterin intendentti, diplomikapellimestari Ville Mankkinen tarttui haasteeseen kutsumalla rovaniemeläisen Seitakuoron lisäksi espoolaisen Navichoruksen esittämään Requiemiä. -- Solistien äänet soivat hienosti yhteen ja yli kahdeksankymmenpäisestä kuorosta irtosi tehoa ja herkkyyttä nautinnollisella tavalla. Kuorojen harjoittajina olivat toimineet Kadri Joamets ja Elja Puukko. Mankkinen on toiminut Oratoriokuoron johtajana viime syksystä alkaen. Kapellimestari Ville Mankkinen johti korrektisti 130-henkistä esityskoneistoa. Liki viisisataapäinen yleisö antoi pitkät suosionosoitukset."

Verdin Requiem Kemin kirkossa. Kemin kaupunginorkesteri, Länsi-Pohjan Oratoriokuoro, Seitakuoro ja Navichorus. Kapellimestari Ville Mankkinen. Solisteina Anna-Maria Jurvelin-Pesola (sopraano), Eila Toikka (mezzosopraano), Mika Nisula (tenori) ja Elja Puukko (basso).

EJ Posti, Pohjolan Sanomat, 24.3.2016.

Spektaakkeli ei säkenöi, mutta siihen mahtuu hienoja hetkiä

"Odotukset teatteriesitykselle ovat harvoin niin korkealla kuin Rovaniemen teatterin Kumisevan hangen kohdalla. Pirkko Arstilan käsikirjoitukseen pohjautuva musiikkifantasia on melkoinen voimainponnistus ja satsaus, jossa mukana on niin kolmikymmenpäinen Seitakuoro, lukuisia paikallisia ammattilaisia kuin taitavia vierailijoitakin. -- Visuaalinen ja äänellinen nautittavuus ei kuitenkaan poista sitä, että spektaakkeli jää varsin valjuksi elämykseksi. -- Parhaimmillaan teos, jossa on vähän kaikkea, voisi olla kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Nyt se ainakin minusta oli lähinnä tylsä. Tuli mieleen, olisiko esitys toiminut paremmin sanattomana, vahvaan visuaalisuuteen ja musiikin voimaan luottaen. Silloin se antaisi enemmän tulkinnan varaa ja tilaa katsojan omalle kokemukselle.

-- Seitakuoro laulaa taivaallisesti, sointi vaihtelee muhevan massiivisesta heleän kuulaaseen. Fyysinen ilmaisu ei ymmärrettävästi kaikilla ole se vahvin alue, ja se valitettavasti näkyy kokonaiskuvassa. Outi Kallaksen koreografiat ovat toimivia, mutta muutama ammattitanssija ei pysty paikkaamaan kokonaisuuden harrastelijamaisuutta. -- Katsomosta kuului myös positiivisia kommentteja, ja niitä on näkynyt myös ainakin somessa. Esitys siis löytänee katsojansa ja faninsa, ja hyvä niin."

Kumiseva Hanki -produktio Lappia-talossa.

Pälvi Rantala, Uusi Rovaniemi 18.11.2015.

Kumpi ja Kampi tappeli – "Taikarumpu" kumisee ontosti näyttävässä paketissa; hypetetyssä Lappi-fantasiassa on paljon kaikkea – paitsi sisältöä

"Kahden mahtajan mittelö on ikiaikainen ja väkevä teema, samoin kahdesta eri maailmasta saapuvan nuoren rakkaus. Rovaniemen teatterin pitkään mainostetulla suurtuotannolla on siis kelpo lähtökohta, jolle on rakennettu upeat kehykset. Silti niin kaksintaistelu kuin rakkaustarinakin jäävät yhdentekeviksi. Ensimmäisen vartin aikana ei tapahdu mitään. Myyttisiä asetelmia ei näytetä, vaan selitellään puhuen ja Aurora Ikävalkon vahvalla sopraanoäänellä. Tuskin kaivattuja matkailijoitakaan näin hurmataan. Ilmaisun keinot eivät täydennä toisiaan, vaan kasautuvat sumaksi: esitystä on vaikea seurata niin konserttina kuin näytelmänäkin. Energiat kohtaavat vain ajoittain.

-- Nuorenparin tanssi ja taistot staalojen kanssa toimivat, mutta usein liike ei herää eloon: hahmot täyttävät lavan tasaisesti ja liikkuvat yhtäläisesti, mutta epätäsmällisesti. Outi Kallaksen koreografiosaaminen ei auta, kun komeasti laulavat seitakuorolaiset joutuvat myös tanssimaan. Eikö tällaiseen satsaukseen saanut enempää tanssijoita? Elina Vaskon puvustus loistaa. Korsetit, paljetit ja tatuointikuosit rikkovat hilpeän hienostuneesti fantasian kaavoja, ylenpalttiset värit ja materiaalit pysyvät sopusoinnussa. -- Harmittaa silti, että näin monen ihmisen taidonnäyte on rakennettu näin huteralle pohjalle."

Kumiseva Hanki -produktio Lappia-talossa.

Tenka Issakainen, Lapin Kansa 16.11.2015.

Marjaisan makea Seitakuoro julkisti uuden levynsä

"-- Perjantai-iltana Seitakuoro julkisti uuden levynsä sopivan napakalla konsertilla, jossa kuultiin paitsi levyn parhaimmistoa, myös muutakin musiikkia. Vajaan tunnin mittainen konsertti oli ilmeeltään kuoronsa näköinen. Taustakankaalle heijastettu kaunis, kesäistä luonnonmystiikkaa hohkaava valokuva levynkannesta toimi upeasti musiikin kuvittajana; kuoron laulaessa oli rentouttavaa välillä upota kuvan maisemaan ja kylpeä muuttuvissa tunnelmissa. Kuoron oma yleisilme oli puolestaan ilahduttavan rento, jopa kotoinen. Kuulijalla oli konsertissa hyvä olla. Seitakuoro lauloi hyvin. Sointi oli muuten täyteläinen, mutta sitä kuuluisaa "botnea" ei kertakaikkiaan kuullut riittävästi alakerrasta. Ilman kunnon bassoja esimerkiksi Sibelius ei kuulosta Sibeliukselta.

-- Seitakuorolle on kenties Heikki Sarmannon Pohjoisia kuvia -teoksen 20-vuotisen esittämisperinteen myötä muotoutunut varsin tunnistettava, pohjoiseksi mieltyvä sointi, joka kuuluu myös uutuuslevyllä. Seitakuoro on kuin kourallinen ylikypsiä marjoja; niistä irtoaa runsaasti makeaa, terveellistä mehua - kunhan marjat muistetaan perata huolella."

Seitakuoron levynjulkistuskonsertti Korundi-salissa. Johtajana Kadri Joamets.

Marko Niemelä, Lapin Kansa 14.9.2015.

Seitakuoro muisti Estoniaa

"-- Päällimäisenä konsertista jäi mieleen Kemijärven kirkon yllättävän heleä akustiikka, jota Seitakuoro pääsi hyödyntämään tavoitellessaan sopivaa sointia kuhunkin esitettävään teokseen. Dynamiikka toimi hienosti, terävimmät konsonantit kuulostivat mukavan pyöreiltä, ja tilan jälkikaiussa riitti lämpöä ja sävyjä tehden koko ambienssista hyvin miellyttävän. Avausteos, Eric Whitacren Water Night, saatiin polkaistua käyntiin toisella yrittämällä. Metrisesti varsin yksinkertainen teos sai vaikutusvoimansa tehokkaista, taiten hallituista klustereista. Kuoro soi varsin harmonisesti, kuten myös seuraavassakin sävellyksessä. Urmas Sisaskin Libera me -teoksen efektit kuiskauksineen päivineen olivat mielenkiintoista kuultavaa, mutta niihin olisi voinut puhaltaa enemmänkin puhtia ja silkkaa uskallusta.

-- Viimeisenä kuultiin Jaakko Mäntyjärven koskettava Canticum Calamitatis Maritimae. Sopraanosolisti Elina Säilyn bollywoodmainen soundi sopi teokseen niin hyvin, että olisi voinut kuvitella Mäntyjärven kirjoittaneen soolo-osuudet juurikin Säilyn äänelle. Tenori Mikko Vehkaperä hoiti esilaulajan tehtävänsä riittävällä intensiteetillä."

Seitakuoron pyhäinpäivän konsertti Kemijärven kirkossa. Johtajana Kadri Joamets.

Marko Niemelä, Lapin Kansa 3.11.2014.

Kuoroversioita kärsimyksestä

"-- Ensimmäisenä kuultu Stabat Mater Nordica 2000 kuorolle ja sellolle edusti modernia yhteispohjoismaisuutta. Kahden ruotsalaisen ja kolmen tanskalaisen nykysäveltäjän laatima teos on esitetty Suomessa vain kerran aiemmin. Kiinnostava viisiosainen yhteistyö sisälsi melkoisen määrän sudenkuoppia ja kulmikkaita taitoksia, mutta keskittyneen Seitakuoron sointi kantoi läpi haastavan sävelkielen. Muutamista hennoista hetkistä kuoro selvisi kokemuksensa ja varmaotteisen johtajan Kadri Joametsin ansiosta. Raikkaita sointuryppäitä ja hiertäviä harmonioita sisältänyt teos henki skandinaavista kuulautta, jossa on kaunis ja kipeä ydin.

-- Vastavoiman nykymusiikin etsiskelevälle perussykkeelle toi Marc-Antoine Charpentierin pääsiäistunnelmaan tuudittanut teos Stabat Mater pour des religieuses noin vuodelta 1680. Melodia liikkui hallitusti äänialoilta toisille urkuparven ja kirkon etuosan välillä – varsinkin sopraanoilta kuultiin höyhenenkeveää herkkyyttä."

Seitakuoron pääsiäiskonsertti Rovaniemen kirkossa. Johtajana Kadri Joamets. Lauri Angervo, sello.

Anu Jormalainen, Lapin Kansa 15.4.2014.

Hallitun harmonista joulua

"-- Kokemus kuulsi Seitakuoron itsevarmoista, huolellisista ja oman taitotason hahmottavista tulkinnoista. Yhteen hitsaantuneen kuoron sointi oli helmimäisen pyöreä ja kirkas, jokaisen äänialan tehdessä tasavahvaa jälkeä. Erityisen makea vanhan ajan sävelsoppa keittyi kokoon Wilho Siukosen hillityn hienossa Joulun odotuksessa, jossa kuoro sai nyanssit kohdilleen ja kuiskaili yleisön korvaan joulun tarinaa.

-- Lievään tasapaksuuteen tuotiin särmää muutamin koreografioin, joista takahuoneesta lavalle edennyt Nyt riemuiten tänne oli stereoefekteineen oivaltava. Jouluyö, juhlayön aikana lavalle sipsutellut pikku tonttu lyhtyineen valloitti sydämet ja kokonaisuuden duurisointuun sinetöi encore Maa on niin kaunis."

Seitakuoron joulukonsertti Korundi-salissa. Johtajana Kadri Joamets.

Anu Jormalainen, Lapin Kansa 17.12.2013.

Seitakuoro ilolla negrospirituaalien maailmassa

"Seitakuoron kaikkien aikojen ensimmäinen negrospirituaalikonsertti onnistui yli odotusten. Huolellinen valmistelu näkyi viimeistellyssä lopputuloksessa pienintä yksityiskohtaa myöten, ja samalla koko tuotanto hengitti ja eli elävässä konserttitilanteessa ilahduttavan inhimillisesti. Negrospirituaaleihin heittäydyttiin ennenkuulumattomalla rohkeudella, esimerkiksi kuorolaisten lukuisat soolo-osuudet olivat kaikki mitä herttaisinta ja sydämellisintä kuultavaa. Ihminen on aina kaunis, kun hän laulaa.

-- Alun säestyksellisen osuuden jälkeen Seitakuoro lauloi muutamia traditionaalisia negrospirituaaleja totuttuun kuorolaulutyyliin. Muutamien kappaleiden kohdalla saattoi kuulla lievää kireyttä, eikä ääntäminenkään ollut paikoin kohdillaan. Kuoro kuitenkin soi hyvin ja kohtuullisen tasapainoisesti myös tiukoissa tilanteissa, jotka paljastuivat yleisölle intensiteetin hetkittäisenä herpaantumisena ja pälyilevinä katseina. Täytyy huomauttaa Seitakuoron laulaneen ilman nuotteja, mikä on erinomaisen kunnioitettevaa. Illan solistin, Jutta Annalan valtteja olivat paitsi hänen äänensä jumalainen sointi, myös ennen kaikkea sisäistynyt tyylitaju."

Seitakuoron negsospirituaalikonsertti Rovaniemen kirkossa. Johtajana Kadri Joamets. Jutta Annala, solisti. Vesa Norvanto, piano; Hannu Raudaskoski, basso, Esko Ollila, rummut.

Marko Niemelä, Lapin Kansa 11.11.2013.

Seitakuoron napakymppi herkkään joulunviettoon

"Joulunodotukseen kuuluvat olennaisena osana konsertit. Yksi odotetuimmista oli varmasti Seitakuoron perinteinen joulukonsertti, joka tällä kertaa olikin varsinainen napakymppi ohjelmaltaan, esitykseltään ja ennen kaikkea herkältä tunnelmaltaan. Pehmeä valaistus kauniine kynttilöineen toivat tilaisuuteen lämpöä ja saattoivat osaltaan sekä yleisön että laulajat hartaalle tuulelle.

-- Seitakuoron sointi oli läpi kaksiosaisen konsertin mitä pehmeintä kuultavaa. Erityisesti kaikkein hiljaisimmat kohdat soivat ihanan puhtaasti ja pakottomasti. Kaikki fraasit laulettiin kauniisti, tempot olivat kohdillaan ja äänet hienosti tasapainossa. Parhaiten kuoro suoriutui perinteisessä ohjelmistossa, eivätkä väliin taiten rytmitetyt harvinaisuudetkaan kauaksi huipputasosta jääneet. Konsertin ehdoton kohokohta oli tänä vuonna Jean Sibeliuksen rakastettu En etsi valtaa loistoa, jonka kruunasi Hannele Kinnusen soolo."

Seitakuoron joulukonsertti Korundi-salissa. Johtajana Kadri Joamets.

Marko Niemelä, Lapin Kansa 18.12.2012.

Vakain suin kohti harmoniaa

"Seitakuoron odotettu pyhäinpäivän konsertti oli varsin onnistunut neljän sävellyksen kokonaisuus. Ohjelmassa oli Pekka Kostiaisen, Peteris Vasksin ja Arvo Pärtin päivän teemaan istuvia teoksia, joista yksi oli urkuteos. Vaikutti siltä, että kuoro ei ollut avannut tarpeeksi ääntään, sillä konsertin aloittanut Pekka Kostiaisen Autuaita ovat ne... soi hiukan tukkoisesti. Parvelta laulanut "enkelikuoro" toi muuten harmaaseen ja sovituksellisesti keskeneräisen oloiseen sävellykseen mukavaa lisäväriä.

-- Konsertin pääteos, Arvo Pärtin majesteetillisen upea Berliner Messe laulettiin kokonaan parvelta. Teoksen aikana kuoron sointi parani loppua kohti, mutta se ei valitettavasti riittänyt auttamaan ajoitukseen liittyvissä pikkuongelmissa; kuoro ja urut eivät välillä edenneet selvästikään samassa tahdissa. Matalat urkupisteet ja miesäänet resonoivat kirkon akustiikassa sankarillisesti ja koko kuoro artikuloi latinaa kauniisti pystyen lopulta puskemaan kunnianhimoisen teoksen läpi kohtuullisen vaivatta ja liiemmin horjahtelematta. Latvialaisen Peteris Vasksin Dona nobis pacem eli Anna meille rauha päätti konsertin. Sävellyksen pitkät vokaalit ja leveät soinnut soivat kauttaaltaan harmonisesti ja puhtaasti."

Seitakuoron pyhäinpäivän konsertti Rovaniemen kirkossa. Johtajana Kadri Joamets. Urut Silja Veteläinen.

Marko Niemelä, Lapin Kansa 6.11.2012.

Uudempaa kuoromusiikkia herkästi

"Seitakuoro tulkitsi pääsiäiskonsertissaan 1900-luvun säveltäjiä ja konsertista kehittyikin musiikillisesti vangitseva kokonaisuus. Kuoro vastasi myös ilahduttavan helposti uuden musiikin teknisiin haasteisiin. Virolainen Arvo Pärt on muun tuotantonsa ohella noteerattu kuuluvan aikamme merkittävimpiin hengellisen musiikin säveltäjiin. Hän erityisesti samaistui mystisen ja uskonnollisen minimalismin maailmaan. Kuoroteos Magnificat soi henkevästi ja viimeistellysti. Dissonanssit olivat pehmeitä. Sopraanosolisti Kirsi Tähti-Kangasniemi lauloi herkästi.

-- Norjalaisen Egil Hovlandin Agnus Dei kuorolle ja fagotille on neliosainen teos latinankieliseen liturgiatekstiin. Antal Mojzer soitti fagottia ilmeikkäästi ja musiikillinen vuoropuhelu kuoron kanssa oli onnistunutta. Sävellyksen tunnelmat vaihtelivat lämpimästä ja hellästä anovaan ja jopa vaativaan. Tulkinta oli vakuuttava. Seitakuoron soinnillinen massa voimakkaissa kohdissa ei ihan riittänyt täyttämään kirkon kokoista tilaa. Puhtaus ja nyanssointi olivat nautittavia. Kadri Joamets johti hallitusti ja tasapainoisesti, ja hänen musiikilliset näkemyksensä välittyivät hyvin."

Seitakuoron pääsiäiskonsertti Rovaniemen kirkossa. Johtajana Kadri Joamets.

Katri Säkö-Arias, Lapin Kansa 12.4.2012.

Epätasaista joulunvaloa

"Viisikymppinen Seitakuoro päätti tapahtumarikkaan juhlavuotensa valoteemaiseen joulukonserttiin. -- Konsertin avausnumerona ja musiikillisena huippuhetkenä toimi suositun yhdysvaltalaissäveltäjä Eric Whitacren kristallinkirkas Lux Aurumque, jossa kuoron yhteissointi esittäytyi parhaimmillaan tilaäänen tavoin. Uljaisiin sfääreihin kohotettu tunnelma koki kuitenkin pitkin matkaa pieniä kolauksia akustisesti armottomassa ja varsin jouluttomassa Korundissa.

Kun lähes jokainen laulaja erottuu äänialasta riippumatta, paljastuvat valitettavasti kaikki kauneusvirheet seikkailevista vireistä tahattomiin dissonansseihin. Esimerkiksi sopraanot vetivät välillä korkeimmat fraasinsa varsin kireiksi, mutta onneksi peruskalliomaiset bassot pitivät varman linjansa hivenen hermostuneesti esiintynyttä kuoroa tukien. Vaikka motivoitunut harrastajakuoro on kehittynyt Kadri Joametsin johdolla harppauksin eteenpäin, jäi tämänkertainen joulukonsertti yleisilmeeltään ja musiikillisilta ansioiltaan melko keskinkertaiseksi."

LUX. Seitakuoron joulukonsertti Rovaniemen Korundissa. Johtajana Kadri Joamets.

Anu Jormalainen, Lapin Kansa 13.12.2011.

Joikaiskaamme

"Rovaniemeläinen Seitakuoro juhlii 50-vuotista historiaansa asiaankuuluvasti uudella levyllä. Kun Artisia näkyjä -nimisen levy kannessa on tyylitelty poron kallo, voi levyn sisällön melko helposti arvata. Seitakuoro ei odotuksia petäkään, sillä kappalevalikoima luottaa enemmän kuoron historiasta valikoituihin teoksiin ja lappilaiseen eksotiikkaan kuin musiikin varsinaiseen ikimuistoisuuteen. Kullervo Karjalaisen joikujen pohjalta tekemä Joikaiskaamme ja Jan Hellbergin yleispätevän letkeästi svengaava Tunturikulkijan tunnelmia antavat pikaisia makupaloja ostopäätöksen tueksi.

Kadri Joametsin johtaman kuoron on hetkittäistä kireyttä lukuun ottamatta kirkas ja puhdas kuin tammikuinen tähtitaivas. Ainakin ranualaisten kannattaa malttaa kuunnella myös levyn loppuun kätketty piiloraita."

Arktisia näkyjä. Seitakuoro. Johtaja Kadri Joamets. Alba Records 2011.

Hannu Hirvelä, Kaleva 1.12.2011.

Arktisia näkyjä

"Lapin ylpeys Seitakuoro on äänittänyt levyllisen Lappi-aiheisia lauluja. Hieno työ on tehty jo siinä, että nämä teokset on saatettu äänitteelle - mielenkiintoinen kokonaisuus. Eryitsesti Kullervo Karjalaisen 1960-70-lukujen teokset ovat rohkea ja hieno valinta. Seitakuoro on viime kuulemastani mennyt mukavasti eteenpäin. Sointi on hioutunut ja kultivoitunut ja laulajat seuraavat johtajaa hienosti. Teokset on harjoiteltu hyvin, ne siis osataan - tähän vielä lisää pieni annos heittäytymistä ja antautumista itse musiikkiin, niin tulos on huippua."

Reijo Kekkonen, Sulasol-lehti 4/2011.

Laulunlahjoja Lapista

"Seitakuoro vie kanssaan tunturiin, sytyttää nuotion ja alkaa tarinoida. Arktinen rauha vallitsee jo levyn avausraidoilta lähtien, kun Timo Kurjen tyynnyttävä Kulnasadž vaatimeni (1977) ja kuoron tavaramerkki, Tuulikki Närhinsalon hyytävän ihana Lapin tytön laulu (1983) johdattelevat pohjoisiin ääni- ja mielenmaisemiin vastaansanomattomasti.Yhteissoinnissa ei kuulu viidenkympin villitys, vaan äänialojen hioutunut tasalaatuisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa – välillä sopraanojen tunturipuronkirkkaus on tosin helähtää kimakan puolelle.

-- Inarilaissyntyisen V.E. Törmäsen vuonna 1925 ilmestyneet, ytimeen osuvat runot on herätetty uuteen eloon juhlavuoden tilausteoksessa Tunturikulkijan tunnelmia (2011). Lieneekö säveltäjä Jan Hellbergiä siivittänyt muusan sijasta itse kuoron kuulu seitahenki, niin höyhenenkeveitä ja suuhun sopivia ovat hänen sävelkieliset kehittelynsä. Seitakuoron uusinta voi suositella hyvin artikuloiduksi lääkkeeksi Lapinkuumeeseen. Kuulijalle vinkiksi: tältä levyltä löytyy myös loppukevennys."

Arktisia näkyjä. Seitakuoro. Johtajana Kadri Joamets.

Anu Jormalainen, Lapin Kansa 16.11.2011.

Arkista arktista kuoromusiikkia

" -- Kauniisti sanottuna ohjelmisto kuulostaa siltä mitä musiikillisesti sivistyneet kansakouluopettajat entisvanhaan maakunnissa tekivät. Kuorotekniset haasteet ja musiikillinen taso eivät välttämättä kulje käsi kädessä, mutta tämän levyn kappaleissa kummatkin pysyvät maltillisina. Kuitenkin Jukka Kankaisen ja Kullervo Karjalaisen sievät tunnelmakuvat tehoavat varmasti - paikalliseen yleisöön läheisyydellään ja ulkomaiseen yleisöön varovaisella eksotiikalla.

Seitakuoron johtaja Kadri Joamets on saanut tartutettua rovaniemeläisiin aimo annoksen Viron lauluperinteen iloa, helppoutta ja luonnollisuutta. Varmalla muusikkoudella Joamets kohottaa levyn kappaleet painoluokkaa ylemmäs. Kuoro laulaa puhtaasti eikä takeltele rytmeissä, ja myös Jan Hellbergin sävellysten viihteelliset sävyt toteutuvat luontevasti. Laulajien osaamisen rajat kuuluvat lähinnä miesäänten kömpelössä soinnissa, joka häiritsee puhtautta ja yhtenäisyyttä. Arktisesta tulee arkista."

"Arktisia näkyjä", säv. Timo Kurki, Tuulikki Närhinsalo, Jukka Kankainen, Kullervo Karjalainen ja Jan Hellberg. - Seitakuoro/Kadri Joamets. (Alba, NCD 43)

Kare Eskola YLE:n Uudet levyt -ohjelmassa 27.10.2011.

Seitakuoro – nuorekas viisikymppinen

"Juhlakonsertissa oli neljän säveltäjän teoksia. Kantaesityksenä kuultiin Jan Hellbergin Tunturikulkijan tunnelmia. Kuoro soi kauniisti ja herkästi, Maan kaipuu -osassa oli ääniryhmien oivallista käyttöä ja Tunturille otti mukaansa verevään menoon ja sävelten soljuvaan keinuntaan.

Konsertin nimikkosävellys Arktisia näkyjä on Kullervo Karjalaisen sävellys neljänkymmenen vuoden takaa Oiva Arvolan tekstiin. -- Teoksen sopraanosoolon esitti Elina Sivonen ja baritonisoolon Mikko Ahvenjärvi oivallisesti. Heli Haapalan huilu ja Olli-Pekka Kajasviidan sello loivat teokseen oman ulottuvuutensa ja värikkyytensä.

Ivan Hrušovskyn Rytmus oli erityistä tarkkuutta vaativaa rytmistä ilottelua, mikä sujuikin vaivattoman kuuloisesti. Päätteeksi kuultiin Heikki Sarmannon Pohjoisia kuvia – kahdeksan laulua sekakuorolle. Ei voinut kuin ihailla Seitakuoron korvia hivelevää sointia. Ilmaisu oli pakotonta ja herkkää niin pienissä yksityiskohdissa kuin suuremmissakin kokonaisuuksissa."

Arktisia näkyjä. Seitakuoron 50-vuotisjuhlakonsertti ja Arktisia näkyjä -levyn julkistamistilaisuus Karihaaran koululla Kemissä 7.10.2011.

EJ Posti, Lapin kansa 9.10.2011.

Sujuvia Seitasäveliä

"Seitakuoron vahvuus on sen yhteen hioutuneessa, konstailemattomassa soinnissa, jossa kaikki äänialat erottuvat sopusointuisesti, mutta selvästi artikuloituina. -- Konsertti nousi kunnolla siivilleen toisella puoliajalla, jolloin iskettiin suoraan kansallisuromanttisen melankolian ytimeen. Myös lievät vireongelmat oli saatu karsittua minimiin, kun kuoro näytti parasta osaamstaan lyyristen teosten loppuunsaatetuilla tulkinnoilla.

-- Hartaasti lipunut Toivo Kuulan sävellys Virta venhettä vie johdatteli runsaudenpulasta kärsineen ohjelmiston helmien äärelle. Yleisö seurasi hiiskumatta, kuinka liettualaisen Juozas Naujaliksen pyhyyttä huokunut In monte Oliveti ja sielua ihanasti värisyttänyt György Deak-Bardoksen Eli, Eli... liitelivät omissa sfääreissään seitakuorolaisten intensiteetin kannattelemina."

Laulavat Lapinki lapset. Seitakuoron 50-vuotisjuhlavuoden avauskonsertti Katajarannan koululla 29.1.2011.

Anu Jormalainen, Lapin kansa 31.1.2011.

Rovaniemeläinen Seitakuoro hurmasi Ahvenlammella

"Sinivalkoinen lähes pilvetön taivas, taustalla vihreä pihkantuoksuinen metsä, taustalla kaukana, mutta niin lähellä suuri ja mahtava Luostotunturi kelohonkineen, edessä lähes peilityyni Ahvenlampi, alla sammalmatto, vieressä maukkaat mustikkamättäät.

-- Seitakuoron hillitty ja monipuolinen tunnin tiivis ohjelmisto liikkui tuonelan porteilta, Sydämen laulujen kautta Sinikellojen ja suomalaiseen kesämaisemaan. Tuulahduksen lännestä toivat laulut Sommarsvit ja Under Häggarna. Runsaslukuinen yleisö palkitsi esiintyjät raikuvin aplodein. Ylimääräiseksi kappaleeksi Seitakuoro valitsi hienon yhteislaulun Mä oksalla ylimmällä, joka kaikui ikihonkien keskellä pontevana kuin Suvivirsi koulujen päättäjäisjuhlissa vanhoissa kansakouluissa 50-luvulla."

Helmet-konsertti Luosto Classicissa Ahvenlammen rannalla 14.8.2010.

Hannu Alaluusua, Roi-Press 19.8.2010.

Sielunmessu soi lempeästi

"Seitakuoro toi hiljaisen viikon konsertissaan kuultavaksi kaksi suurenmoista teosta. Voi vain ihmetellä, miksi Maurice Duruflén herkkä Requiem ei ole vakiintunut muiden suurten kirkkomusiikkiteosten rinnalle ohjelmistoihin. Peteris Vasksin Dona nobis pacem viimeisteli rauhoittumisen pääsiäisen viettoon.

-- Esitys oli kerrassaan nautittava. Kadri Joamets on tehnyt jälleen kerran loistavaa työtä kuoronsa kanssa. Myös muusikot sulautuivat Joametsin johdolla osaksi yhteistä musiikillista näkemystä. Erityisen vaikuttava oli Sanctus, joka kaartui naisäänten lempästä keinunnasta huikeaan kirkkauteen kohoavaan huipentumaan ja takaisin. Dies iraen, vihan päivän musiikki oli sävelletty ja toteutui tarkoituksellisen hajovana."

Hiljaisen viikon Requiem Rovaniemen kirkossa 31.3.2010.

Kristiina Penttinen, Lapin kansa 2.4.2010.

Joametsit joulutunnelmissa

Joulunalusaika on yltäkylläistä aikaa elävän musiikin ystäville, tarjontaa riittää. Silti runsaslukuinen yleisö täytti kirkon Lapin kamariorkesterin perinteisessä yhteisjoulukonsertissa Seitakuoron kanssa. Kuoro avasi konsertin urkuparvelta tarkasti ja eläytyvästi esitetyllä Erkki Melartinin vähemmän tunnetulla joululaululla Yön keskellä tähtönen loisti.

-- Yhteisesti soinut illan pääteos päätti konsertin. Läsnäolleen virolaisen Tõnu Kõrvitsin Kreegi vihik on viime vuodelta. Teoksen pohjana ovat Cyrillus Kreekin kokoamat virolaiset hengelliset kansanlaulut, joita säveltäjä on käsitellyt uudella tavalla kuitenkin vanhaa kunnioittaen. -- Kuoro selvisi vaativasta teoksesta melko hyvin, mutta teos oli ehkä hieman liian vaikea, esimerkiksi miesäänten alaspäin kulkevissa kuvioissa esiintyi epätarkkuuksia. Heleä-ääninen soolosopraano soi erityisen ihanasti teoksen keskivaiheilla. Etenkin viimeisessä osassa kuorolta olisi kaivannut lisää voimaa.

Lapin kamariorkesterin ja Seitakuoron yhteinen joulukonsertti Rovaniemen kirkossa 10.12.2008.

Susanna Parikka, Lapin kansa 13.12.2008.

Tervetuloa yleisö

"Kevätkonserttiaan varten Seitakuoro oli selvästi valmentautunut olemaan vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Hymyilevät ja hyväntuuliset laulajat ottivat katsekontaktin kuulijoihin heti sisääntulolaulussaan, joka oli sydämmellinen tervetulotoivotus, tuttu Kalevalainen vieraan tervehdys. Lämmintä kevätvaloa tulvi huoneeseen paitsi taidemuseon ikkunoista, myös laulajien silmistä. Koko konsertin ajan kuoro lauloi yleisölle, ei kuoronjohtajalle. Useassa laulussa johtaja Kadri Joamets lauloi itse mukana. Verensulkuloitsussa Joamets rummutti kuorolaisten piirin keskellä kuin shamaani. Moneen muuhunkin lauluun oli löytynyt perinteisestä kuoroasetelmasta poikkeava esitysmuoto.

Teknisesti kaikki laulut eivät menneet nappiin, mutta mitä muutamasta epäpuhtaudesta ja rytmihäiriösä, kun esiintyjä uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi, tulla lähelle yleisöä, koskettaa sieluja! Sitä kuulijat konserteista hakevat: että jokin liikahtaa sydämessä. Tuskin kukaan piittaa täydellisestä suorituksesta, jossa ei ole tunnetta mukana."

Juuret. Seitakuoron konsertti Rovaniemen taidemuseolla 25.5.2008.

Virva Jakkula, Lapin kansa 27.5.2008.

Lauluja omilta juurilta

"Seitakuoron kevätkonserttiin oli koottu lauluja kuoron alkutaipaleelta. useimmat noista lauluista ovat lappilaisten säveltäjien hengentuotosta ja sävelletty nimenomaan Seitakuorolle. Mukaan oli poimittu myös joikuperinteestä ideoita ammentavia lauluja.

-- Miellyttävää oli todellakin yhtenäinen kokonaisuus. Ihastella saattoi myös ääniryhmien selkeyttä ja vilpitöntä heittäytymistä kuorolaulun taiteelliseen maailmaan. Kuoro tuli sisään Pirtin salin ovista, vaan ei ikkunoista, joista kylläkin kantautuivat liikennevalojen piipitykset hermoja raastavasti ja ärjyt moottoripyörien kiihdytykset. -- Kaikkiaan Seitakuoron esiintyminen tarjosi tyylikkään kokonaisuuden, missä laulu oli puhdasta ja kurinalaista."

Juuret. Seitakuoron konsertti Kemin Pirtillä 18.5.2008.

EJ Posti, Pohjolan Sanomat 27.5.2008.

Seitakuoro toi seimen luo joulunpunaista samettia

"Seitakuoron tämänvuotinen joulukonsertti oli elämys. Kauniit, tunnelmalliset laulut oli koottu tasapainoiseksi ohjelmaksi. Esitykset olivat erinomaisen tarkkoja, ja kuitenkaan tekninen huolellisuus ei vähentänyt tulkintojen tunnepitoisuutta. Valaistusta himmennettiin asteittain kappaleiden välissä, ja lopulta kirkko oli melkein pimeä. Kaksi käsikellonsoittajaa avusti konsertissa. He käynnistivät konsertin kävellen käytävää pitkin kirkon etuosaan ja soittaen yksinkertaista melodiaa, kuin pyytäen mukaansa seimen luo. Sen jälkeen kuulaat, pehmeät äänet alkoivat soida parvella. Ylhäältä virtaava, harvinaisen puhdas ja ihana kuorosointi vei ajatukset vääjäämättä siivekkäisiin jouluviestin tuojiin.

-- Kuoro oli jaettu kahteen ryhmään sekä muutamaan pienryhmään Robert Lucas Pearsallin sovituksessa keskiaikaisesta laulusta In Dulci Jubilo. Pienryhmätyöskentely toimi luontevasti, samoin solistiset suoritukset menivät nappiin. Virolaisessa joululaulussa Heliseb väljadel kuultiin lisää käsikelloja sekä Ilona Mettiäisen kirkkaasti helkähtelevä soolo. Kuoron ja kellojen keskinäinen viritys heitti hivenen. Toinen virolainen laulu Jõuluingel on teknisesti vaikea, mikä paistoi jonkin verran läpi esityksestä. Muutoin kuorolaisten äänet eivät tuntuneet väsyvän lainkaan, vaikka konsertti kesti lähes puolitoista tuntia. Se kielii siitä, että laulutekniikka on saatu kohdalleen."

Seimen luo - Away in the Manger. Seitakuoron joulukonsertti Rovaniemen kirkossa 15.12.2007.

Virva Jakkula, Lapin kansa 19.12.2007.

Musiikkimatka Euroopan jouluun

"Seitakuoron levy "Seimen luo" kutsuu kiireistä 2000-lukulaista pysähtymään joulun sanoman ja perinteiden äärelle. Levy sisältää eurooppalaisia joululauluja, jotka kuoro esittää alkuperäisten tekstien mukaisilla kielillä. Mukana on kattava kansilehtinen, jossa kerrotaan kiinnostavasti joulumusiikin traditioista ja levyllä olevien laulujen historiasta. Levyltä huokuu rauhallinen ja sopusointuinen juhlan tuntu. Vanhat espanjalaiset laulut roiskauttavat sekaan hiukan rytmistä iloittelua. Tuoreet virolaiset joululaulut tuovat puolestaan raikkaan tuulahduksen perinteisten sävelmien joukkoon.

--Ahti Sonnisen Jouluhymni on omasta mielestäni kaikkien aikojen kaunein suomalainen joululaulu. Ilmeisesti se on myös Seitakuoron suosikki, koska se on useana vuonna ollut mukana kuoron joulukonserteissa. Jouluhymni saa kunnian olla levyn päätöslaulu; se jättää kuulijan myönteiseen, seesteiseen mielentilaan. Kuorolaisten äänenmuodustus on luonnollista ja vapaata. Joidenkin laulujen epäpuhtaudet sekä suomalaisille tyypillinen vieraiden kielten laiskahko ääntäminen ovat vain pieni kolo komiassa."

Seitakuoro: Seimen luo - Away in the Manger

Virva Jakkula, Lapin kansa 19.12.2007.