”Seitakuoron vahvuus on sen yhteen hioutuneessa, konstailemattomassa soinnissa, jossa kaikki äänialat erottuvat sopusointuisesti, mutta selvästi artikuloituina. — Konsertti nousi kunnolla siivilleen toisella puoliajalla, jolloin iskettiin suoraan kansallisuromanttisen melankolian ytimeen. Myös lievät vireongelmat oli saatu karsittua minimiin, kun kuoro näytti parasta osaamstaan lyyristen teosten loppuunsaatetuilla tulkinnoilla.
— Hartaasti lipunut Toivo Kuulan sävellys Virta venhettä vie johdatteli runsaudenpulasta kärsineen ohjelmiston helmien äärelle. Yleisö seurasi hiiskumatta, kuinka liettualaisen Juozas Naujaliksen pyhyyttä huokunut In monte Oliveti ja sielua ihanasti värisyttänyt György Deak-Bardoksen Eli, Eli… liitelivät omissa sfääreissään seitakuorolaisten intensiteetin kannattelemina.”
Laulavat Lapinki lapset. Seitakuoron 50-vuotisjuhlavuoden avauskonsertti Katajarannan koululla 29.1.2011.
Anu Jormalainen, Lapin Kansa 31.1.2011